Rakastan tätä fiilistä ku koe ei meekkään niin huonosti ku oletit, kertaustunnilla asiat tuntuu aika selkeiltä ja kun tuut kotiin (eli ei puhuta ees aamupainosta) VAAKA NÄYTTÄÄ KAKS JA PUOL KILOA VÄHEMMÄN kuin maanantaina. Aaaaaaa tää on ihan ku huumetta ♥ Innostuin jopa niin paljon että hypin hyppynarulla jonku aikaa!
Muutenkin on ollut ihan hyvä päivä; koulussa oli kaalisalaattia mikä nopeuttaa ainakin joidenkin tutkimusten mukaan aineenvaihduntaa! Lisäksi kello on jo noin paljon ja mulla on motivaatiota jäljellä lukea.. Saa nähdä saako lopulta kuitenkaan aikaseksi.
Äiti muuten kommentoi yks päivä että oon laihtunu paljon tän vuoden aikana. Iski heti sellanen ylpeyden tunne, mutta toisaalta rupesin ajattelemaan meidän äitiä vähän tarkemmin ja sen jälkeen iski viha; se on syy siihen miks en oo sellanen tositosi laiha. Se on syy siihen että miks nään itteni tällasena läskinorsuna.
Jo pienestä asti mulle on opetettu että kaikki ruoka pitää syödä loppuun ja meillä joko syötiin tai itkettiin JA syötiin. Meidän suvussa kaikki on sellasia suht lihavia, tosin on muutamia poikkeuksiakin. Eli geenit ei oo mun puolella tässä asiassa, eikä kyllä kasvatuskaan. Joka viikonloppu meillä ostettiin vaikka viimesillä rahoilla karkkia tai jotain, ja se oli varmaan suurin syy siihen että miks tuhlasin ennen niin paljon kaikkeen turhaan rahaa. Toivottavasti se muuttuu kun muutan syksyllä omaan kämppään.
Myös sohvan äärellä napostelu ja pikaruoka on ollu aika suurena tekijänä tässä lihavuushommassa. Kaikkeen ruokaan pitää puskee niin paljon voita että se maistuu läpi. Mua ällöttää ajatus siitä tavasta millä sitä ruokaa laitetaan. Onneks oon saanu ohjattua meidän perhettä ees VÄHÄN parempiin tapoihin... Tosin meidän äitiki on kamppaillu aika paljo painonsa kanssa, ja se yhteen väliin tiputti joku 30kg mutta en muista siitä kauheesti mitään.
Itkettää oikeesti ajatuski kaikesta tästä ja se AHDISTAA ihan helvetisti. En mä haluu olla heikko ja itkee tällasesta asiasta, mun pitäs olla vahva ja taistella tätä vastaan. Ja sitä vastaan millä se kasvattaa mun 7-vuotiasta veljeä. Mulla on vaan yks keino taistella tätä vastaan konkreettisesti ja se on laihdutus. Katotaan sitte kuka nauraa.
Kipeimmät muistot on siitä ku äiti saattaa huomautella mun painosta mun kavereiden kanssa. Tai siis jos me ollaan vaikka autossa, se saattaa piikitellä muka harmittomasti että ''ne vaatteet kyllä on semmosille tikkulaihoille tarkotettu'' ja semmosta. Se sattuu ihan helvetisti ja oon vihanen meidän porukoille melkeen koko ajan..
Tulipa ristiriitanen postaus :D Mutta joo vähän syitä että miks ylipäätänsä laihdutan ja miks se on mulle niin iso juttu.