This is not a drive by

Tällasta fiilistä ei oikeesti oo. Oon yksin kotona, tänään on 800kcal päivä mikä tietää ruhtinaalista syömistä, tänään on bileet ja huomenna meen ehkä S:n bileisiin myös! Tänään nään ihania ihmisiä, nautin auringosta terassikauden avajaisten vuoksi, pidän hauskaa ja biletän PALJON. Nyt laulan ja tanssin täällä, sillä oon yksin kotona. Mikäpä vois olla tän parempaa? Lisäksi selvitin välit mun eksän kanssa, mitä ihanuutta! Lisäksi meidän perheelläkin menee taloudellisesti vähän paremmin, me likes. :)


Harmittaa kyllä toisaalta ihan tosipaljon ku ei voi lenkkeillä, nyt ois täydellinen ilmaki. Mutta syön hillitysti ja sitä rataa, eiköhän se paino putoa siltikin. Oon kuitenki aktiivinen ihminen. Tietysti lihaskuntoaki vois tehdä, mutta ei mulla ihan tosissaan nyt oo aikaa. Ehkä illemmalla huomenna, jos satun olemaan kotona.. 


Tää dieetti kyllä sopii mun elämäntilanteeseen niin hyvin, että huhhuh! Oon niin kiireinen päivisin, ettei mulla oo aikaakaan syödä. On muuten kevyempikin olo kun ennen, kyllä huomaa. Iho voi niin paljon paremmin, ettei oo ikinä voinut ja jaksan paremmin. 

Day 4: Will you be losing weight in a healthy way or in an unhealthy way? Explain why.

Day 5: Besides losing weight, what else do you hope to accomplish by completing The ShrinkingBeauty 30 Day Challenge?

Day 6: Why do you want to lose weight? What is the main reason?

- Tiputan painoani epäterveellisellä tavalla. Se vaan sopii mulle paremmin, ja nään tuloksia nopeammin. Ei mulla varmaan riittäis itsehillintä vielä toistaseksi niin kauaksi aikaa. 

Painonpudotuksen lisäksi toivon saavuttavani tän haasteen avulla itsetuntemuksen parantumista. Nää kysymykset pistää mut itsenikin miettimään, miks teen tätä.

Pudotan painoa koska haluan näyttää hyvältä. 

I'm so so so so so so so so so so happy

Nyt on muutaman päivän aikana tapahtunut niiin paljon asioita että huhhuh! Tämä postaus käsittelee tosi vähän laihduttamista, eli jos mun henkilökohtainen elämä ei muilta osin kiinnosta niin kannattaa skipata tämä postaus. :D


Ensinnäkin; kävin siellä puntarilla. En voi ku sanoa että kyllä tuskanhiki virtas ku olin matkalla sinne paikkaan missä punnitsin itseni, sillä tiesin ettei tulos ole väärä. Se vaaka on petollisen tarkka. Noh, yllätyksenä paino oli tippunut yhteensä VIISI KILOA kuukaudessa. Mikä tässä on iloista? Se että ne ei ole nesteitä, vaan ihan puhdasta läskiä. Luku tuntuu sinänsä pieneltä, mutta jos samaa kuukausivauhtia jatketaan niin oon tosi ilonen! Sitten huono puoli laihdutukseen liittyen; loukkasin mun jalan pahemman kerran. Mulla revähti nivelsiteet, se on heipat lenkkeilylle joksikin aikaa. Ärsyttääääääää ja paljon, mutta toisaalta mulla menee muuten niin hyvin etten masennu! 



Syy miks mulla menee hyvin on se, että oon saanu selvitettyä mun asiat ihan kunnolla. Olin tosi ahdistunut tosta S-jutusta, oonko ihastunu siihen ja miks oon ja mitä teen asialle, entä jos saan pakit... Meistä on tullu viikon aikana TOSI hyviä ystäviä, enkä enää halua kuvitella sitä niin. Tietenkin pieniä rippeitä ihastuksesta ja viattomia vihjauksia on sadellut puolilta toisin, mutta se on hauskaa eikä ahdistavaa. Ja nyt se tunnelma sen kans on paljo rennompaa, oon niin ilonen ku sain uuden ystävän! Meillä oli tosi hauskaa ku kävin niillä, ja ollaan oltu sen jälkeen vielä enemmän yhteyksissä. Kaikista jännintä musta oli se, että ku me mentiin sellaseen koulun tapahtumaan, joku maahanmuuttopaneelijuttu, niin se kaikkien ihmisten seasta etti ensimmäisenä mut. Siellä oli meidän koulun lisäksi varmaan 10 muutakin koulua ja se tuntee tosi paljon ihmisiä. Ja se etti mut. Ja me istuttiin vierekkäin ja pidettiin hauskaa, se saatto mut kotiin.


Syömisetki on pysyny kontrollissa hyvin, ja oon niin ilonen siitäkin. Mun paras kaveri majottu meillä viimeyön, nii en voinu kirjata eilisiä syömisiä ylös. Ja nyt mulla ei oo mitään muistikuvaa niistä, joten jätän pari päivää ruokapäiväkirjassa väliin. En kerkee nytkään kirjottaa kauheesti, sillä mun on pakko mennä suunnittelemaan mitä pistän huomenna päälle. Juhlitaan isolla porukalla loman alkua, wohoo!


postaan huomenna noi haasteen kolme osaa mitä mulla on jääny välistä...

Pikapikapostaus

Surkein ja nopein postaus ikinä, mutta muutama ilmoitusasia:



1. En kerkee postata ku vasta huomenna päivällä ku tulee kaveri
2. KÄVIN TÄNÄÄN S:N LUONA
3. En oo enää ihastunut siihen, huh mikä helpotus. ainakaapaljon


Tykkään mun elämästä. Heippa.

You have to fight for this girl

Monilla laihduttajilla on huono itsetunto. Siinä se tuli, fakta painonpudottajista. En tiiä että oonko osittain poikkeus tähän, koska oon säilyttänyt mun omantunnonarvon aika hyvin. Yritän kuitenkin yleensä miellyttää muita, juurikin sen pienen huonon itsetunnon rippeen takia. Tästä on suunta kuitenkin ylöspäin, sillä tiedän että oon hyvä tyyppi tän läskikasan alla.


Tänään ois taas hammaslääkäri ja reijän paikkaus, auts. Nooo, eipä tee mieli syödä! Söin vähän tuhdimman aamiaisen, n. 50g kaurahiutaleita veteen ja mehukeittoa. Ei nyt sinänsä tuhtia, mutta tuleehan noista joku 150 kcal ja se on sentään kolmasosa mun päivän kaloreista. Enkä tykkää hirveesti tästä tunteesta, ruokaa mahassa ja nälän tunne tipotiessään. Rakastan sitä tunnetta ku vesi täyttää mahan kahvin kanssa, se ei oo semmonen täys olo vaan huijaustunne. 


Kävin eilen lenkillä, ja se fiilis oli MAHTAVA. Juoksin välillä niin lujaa ku jaloistani pääsin, ja tunsin ku mun reisilihakset vahvistuu ja syke nousee. Tuli niin voimallinen tunne, tunne siitä että pääsee kauemmas menneisyydestä. Enkä halua palata siihen koskaan, en ikinä. Pitäis lenkkeillä useammin, mutta tuntuu että tuo aika ei oikein riitä. Eilenkin tulin kotiin pari tuntia aikaisemmin sen takia, eli toisinsanoen tunnin sen jälkeen ku mulla edes loppu koulu. Onneks kohta on loma, ei tarvi keskittyä mihinkään ylimääräiseen.


En malta odottaa perjantaita. Silloin pääsen ihan rehelliselle puntarille, ja tulen ilmoittamaan myös täällä blogissa että paljonko on pudonnut suunnilleen aloituksesta. Vähän jännittää, mitähän tapahtuisi jos paino olisi sama? Tai isompi? En usko että kestäisin sitä, ajautuisin varmaankin jonkusortin ahmimiskierteeseen. Noo, se nähdään sitten perjantaina, nyt vaan armotonta reenausta ja ruodussa pysymistä! 

Day 3: What is your ultimate goal weight that you have set for yourself? Why have you chosen that number?

Mun lopullinen painotavoite on 55. Miksi? Koska silloin olen sopivan kevyt ja hento, eikä ylimääräistä läskiä ole liikaa. Bmi on silloin 18,5 (noin) ja sanallinen arvio on ''lievä alipaino''.

I'm as cold as ice

Day 2: How many pounds do you HOPE to lose by the end of The ShrinkingBeauty 30 Day Challenge? How many pounds do you EXPECT you’ll lose?

Toivon jotain 5-10 kilon väliltä ja luulen että se on se 5 kiloa :)

Moni on kysellyt multa anonyymisti, että miten selviän 500 kalorilla päivässä ja mitä siihen mahtuu? Ajattelin tässä postauksessa kertoa sen ja paljon muuta mun syömisestä.

AAMU: Aloitan aamuni kaurapuurolla/vellillä, jonka teen veteen. Juon myös kahvia, mikä olisi jossain vaiheessa tavoitteena lopettaa. Ei kuitenkaan nyt, sillä se on loistava tuki laihdutukseen. En yleensä syö mitään muuta aamulla, sillä tuosta tulee n. 100 kaloria mikä kuulostaa mun korvaan jo paljolta. En muuten IKINÄ skippaa aamupalaa.

PÄIVÄ: Koulussa syön yleensä jotain. Jos ei oo salaattia/kurkkua/porkkanaa tms. niin syön näkkileivän ilman voita ja juon tietysti paljon vettä. En yleensä syö siellä lämmintä ruokaa kauheasti, koska en tiiä paljonko niissä on kaloreita. 

ILTAPÄIVÄ: Yleensä mun iltapäivät menee siinä, että oon kavereiden kans kaupungilla. Silloin ei tuu oikeen syötyä mitään, ellei mukana satu olemaan hedelmää tai ellei me satuta olemaan jollain mun kaverilla. Jos me ollaan jollain kylässä, syön ruisleipää tai vastavaa. 

ILTA: Tiiän, että syömiset pitäis painottua aamupäivään mutta mulla se menee toisinpäin. Yleensä mulla ei oo mitään ruokaa mukana ja rahatilanne on yleensä paska, joten aamun jälkeen seuraava kunnon mahdollisuus syödä on yleensä illalla kun tulen kotiin. Silloin saatan syödä leivän tai hedelmän tai jotain vastavaa. Joskus syön myös pienen annoksen lämmintä ruokaa.

Ei taatusti tule yli 500 kaloria päivässä, jos syö näin. Tiedän etten syö terveellisesti, ja tän dieetin jälkeen tarkoitus ois palata siihen päälle tonnin kalorimäärään/päivä. Liikkumisesta sen verran, että en huomaa energian puutetta ollenkaan mikä haittaisi liikkumista. Uni maistuu paremmin, ja ainaki aamupäivästä oon tosi pirteä.

En nyt kerkee pahemmin muuta kirjotella ku alkaa tulemaan vähän kiireeeeeeeee, joten vähän thinspoa loppuun.. :)

Kuukausipäivä

Blogini kanssa on nyt tullut kuukausi täyteen. Tuntuu ihan uskomattoman hyvältä, että oon jaksanut tähänkin asti tsempata. Yleensä oon luovuttanut parin viikon jälkeen, tai jos oon epäonnistunut niin oon lopettanut koko homman siihen. Nyt kuitenkin epäonnistumisista huolimatta porskutan vaan eteenpäin, ehkä tässä on se muutos.

Tästä on tullut elämäntapa. Sinänsä ihan jännää, sillä en kaipaa entistä juuri ollenkaan. Se kontrollittomuus ja holtittomuus.. se ei enää houkuttele yhtään. Mun kunto on paljonpaljon parempi ja vaatteet sopii paremmin päälle. Mikäpä voisi olla sen parempaa, ja tästähän on tunnetusti suunta vain vaa'alla ja mittanauhassa alaspäin! Sortumisia tosin oli ahtautunut tähän kuukauteen IHAN liikaa, ja mun täytyy tsempata sen asian suhteen toukokuussa.

Täydellisyys

Huomenna alkaa sitten se dieetti mistä puhuin aiemmin, laitan sen tonne viimeseen välilehteen josta voi käydä tsekkaamassa missä mennään. En oo ikinä koittanut mitään 30 päivää kestävää dieettiä, mutta kertahan se on ensimmäinen. Se voi tosin olla helpompaa, sillä tällä kertaa joku muu määrää pelin säännöt, en minä. Mulla ei oo oikeutta muuttaa niitä, mikä tekee tästä jännää. 


Huominen on jännä päivä myös sinänsä, että siitä lähtee ihan toisenlainen elämä käyntiin. Tästä kuukausi eteenpäin, ja asiat on muuttunut aika paljon. Mulla on nyt hiusväri päässä, ja tänään aion käydä pitkällä lenkillä. Päätin myös muuttaa asennettani, enkä aio lannistua mistään pienistä vastoinkäymisistä tai haukuista mitä aika harvoin saan, mutta saanpahan kuitenkin. Joten sinä kusipää, joka sanoit mua eilen norsuksi, suuri kiitos sillä sun ansiosta jaksan tänään paremmin. En voi sanoa etteikö se ois loukannu mua, mutta itsepähän oon tähän kuntoon itteni saanu ja siitä myös kärsin. Tosin en kauaa, hah.

Huomisesta eteenpäin aloitan myös tällaisen haasteen; http://shrinkingbeauty101.tumblr.com/30dc.

Eli noiden lisäksi vastaan joka päivä kysymyksiin, tosin suomeksi vaikka kysytäänkin englanniksi. Teen sen täällä blogissa.

Ja tässä se dieetti. Tässä ei sanota mitään kielletyistä ruoka-aineista, joten en kiellä itseltäni mitään. Tosin en aio syödä tuota 500kcal karkkia, vaan tiedostan että kannattaa syödä terveellistä ja vähäkalorista ruokaa. 

Escape

Teen nyt postauksen missä kerron 10 faktaa itsestäni, vähän jotain erilaista kuin yleensä :)

1. Oon niin fiilispohjalta toimiva ihminen ku voi kuvitella. Jos mun huone on sotkuinen ja en oo vaikka pessy kasvoja ja putsannu meikkejä edellisenä iltana, voi olla etten mee kouluun seuraavana päivänä. Vihaan epäjärjestystä ja sitä tunnetta ku kaikki ei oo selkeää ja puhdasta. Nytki ekana ku heräsin, oli pakko siivota ja sen takia ku mulla on topissa reikä, päätin olla menemättä ensimmäiselle tunnille. Ehkä auringonpaiste mikä on kymmenen aikaan ulkona piristäis mua!

2. Rakastan kaikkea nättiä, söpöä ja kaunista. Ei oo varmaan mitään parempaa ku aamut jolloin saa meikata ja pukeutua rauhassa. Ja päättää sekä suunnitella asusteet ja sen miten laittaa hiukset. Tähän yhteyteen voisin lisätä että rakastan myös pienuutta. Kaikki pienet esineet, ruoat ja sellaiset on mun mieleen. Aika osuvaa sinänsä, että mun suurin unelma on olla pieni. Lyhyt ja laiha, melkein huomaamaton mutta silti tulinen.

3. En oo koskaan harrastanut tanssimista, mutta tiiän että rakastaisin sitä. Rakastan esiintyä ja liikkua ja laulaa (vaikken osaakkaan), ja yks mun suurimmista unelmista ois esiintyä suurelle yleisölle ja tanssia ja laulaa. Kuuntelen pääasiassa sellasta musiikkia jonka tahtiin ei vaan voi olla tanssimatta.

4. Mulla on ihan mielettömän vilkas mielikuvitus ja oon aikamoinen draamakuningatar. Tykkään liiotella asioita ja järjestää kohtauksia - kunhan ne ei kohdistu muhun. Vihaan sitä että mulle ollaan vihasia tai että joku ei tykkää musta, mutta rakastan katsoa muiden riitoja ja yhteenottoja. Joskus kuvittelenkin tilanteita päässä, milloin vaikka mut ois petetty ja saisin kunnolla ragettaa ja osoittaa mieltä jollekin. :D

5. Rakastan huomiota. En kuitenkaan tee asian eteen kauheasti mitään, että sitä saisin.

6. Oon ihan toivottoman hömelö ihminen. Nolaan aina, lähes poikkeuksetta itseni sillonku ei pitäis. En osaa käyttäytyä julkisissa tilaisuuksissa ja oon järkyttävän nolo. Ja tyhmä. Osaan kuitenkin nauraa itselleni ja kaikki kaveritki on tottunu tähän jo :D

7. Jos syön vaikka päärynän, mun on pakko etsiä hienon värinen kuppi ja paloitella se siihen. Sitten syön sen sellasella pikkuhaarukalla jonka sain pienenä. Tästä ei voi poiketa.

8. Oon taidelukiossa, mutta en tiiä yhtään että mitä teen siellä. Oon varmaan viimenen ihminen joka sinne kuuluu, oon maailman huonoin kuvataiteessa ja sellasessa. 

9. Oon aina ollu suht hyvä koulussa, tosin motivaatio mulla heittelee vähän laidasta laitaan. Välillä teen ylimääräisiä tehtäviä ja välillä lintsaan ihan kauheesti. En tiiä miten ikinä tuun pärjäämään yliopistossa.

10. Oon tosi sosiaalinen ihminen, mutta silti alkaa tuntua että oon forever alone. Erosin joku aika sitten poikaystävästäni, jonka kanssa seurustelin 1,5 vuotta. Sen jälkeen mulla ei oo suurempaa juttua ollut kenenkään kanssa, ja en oo tottunu tämmöseen. Tiedän kyllä että pääsin repsahtamaan ulkonäöllisesti suhteen aikana, mutta välillä tuntuu että nyt on kyllä luonteessakin vikaa.

Siinäpä ois, toivottavasti tykkäsitte! Mulla on jo yli kymmenen lukijaa, wohoo, thank you and welcome :)

Ps. DIEETIN 1. PÄIVÄ, SAMOITEN HAASTEEN, joten täältä pesee kysymys numero yksi!

Day 1: What are your current stats? Explain how many calories you will be eating every day and what exercise you will be doing during The ShrinkingBeauty 30 Day Challenge.

Eli syön sen 500 kaloria/päivä perjantaihin asti, viikonloppuna raja on 800. Liikunnasta sen verran että yritän tehä enemmän lihaskuntoa tässä kuussa, toki käyn lenkilläkin, painotan vaan vähän eri juttuja. 

You think you got the best of me

Fiilikset menee taas nollasta sataan, mutta eilinen angstikohtaus on kaukana poissa! Miksi? Koska pitkät yöunet, jalkahoito, rauhallinen aamu ja motivaatio.


Laskeskelin että tässä on vähän päälle 150 päivää ennen elokuun ensimmäistä päivää, jolloin lähden lomalle kuukaudeksi. Se on lämmin maa, joten haluan näyttää mahdollisimman hyvältä silloin. Sen lisäksi mulla on siellä kuukausi aikaa laihduttaa, joten kun tulen takaisin kouluun, olen laiha ja ruskettunut! En malta odottaa, pääsen takaisin uusien vaatteiden ja muiden juttujen kanssa.


Haluan tulla takaisin tällaisena;

Siinäpä taas vähän thinspoa. Kohta alkaa I Used To Be Fat, ja ihan mielenkiinnosta kattelen sitä kun niillä on saman verran aikaa laihtua ku mulla. Tosin oon niitä kaikkia nuoria paljon laihempi, mutta sehän on vaan hyvä ;) 

Tässä tulee lupaus, jota en toivottavasti tule katumaan: ennen ja jälkeen-kuvat tulee kesäloman ensimmäinen päivä. Nyt se on julkisesti luvattu, toivottavasti en tule katumaan... Toivon mahtuvani silloin paljon pienempään mekkoon ja näyttäväni 10 kertaa paremmalta. Katsotaan sitten kuka nauraa! 

Oon katellu koko aamun youtubesta ''my weight loss journey''-videoita, ja voi että kun ne tytöt näyttää näteiltä laihempana! Ei kai sitä voi kuvitella itsekään, ennenkuin paino tippuu. Niistä saa muuten paljon inspiraatiota ja motivaatiota, sortumishetkellä kannattaa ehdottomasti suunnata sinne. 

En jaksa enkä haluakkaan

Toinen postaus tälle päivälle mutta ihan sama. Tää postaus saattaa pelastaa mun hengen, järjetön ahdistus ja tuntuu että rinta räjähtää paineesta. Miten mää jaksan? En mää jaksa ja nyt en haluakaan jaksaa. Haluaisin vaan nukkumaan jotta en tuntis mitään, mutta toisaalta en uskalla. Entä jos mun sydän pysähtyy? Mikä mua vaivaa? Määpä kerron mikä mua vaivaa. Oon niin perkeleen ihastunut S:n jolla on joku säätö, se haluaa olla vaan kaveri. Oon läski. Oon läskein mun kavereista. En oo onnellinen, kaikki menee huonosti. Kaikki seurustelee, jopa mä. Seurustelen ruoan ja liikunnan kanssa. 


Olin äsken sellasessa nuorten tapahtumassa. Itkin yleisessä vessassa, mä en itke. Lähdin kesken kaiken pois, selitin että on huono olo. Huolestuneita katseita, jopa S:ltä. Se huikkaa moikat, en sano sille mitään, en halua enkä jaksa. Haluan olla lapsellinen ja osoittaa mieltäni, joko puhumattomuudella tai kuihtumisella. Haluan kuihtua pois, niin pieneksi ettei mikään konkreettinen asia tai tapahtuma kosketa mua. Muutaku pinnallisesti. Silti samalla haluan syödä, miksi? Oon niin heikko että mua oksettaa. Haluaisin oksentaa mun ajatukset ulos.


Vihaan kaikkea, vihaan mun perhettä ja mun elämää, tapaa elää ja ruokailutottumuksia. Vihaan mun feikkihymyä ja feikkielämää, ei kukaan mun kavereista tiedä millasta paskaa tää mun juhla on. Haluan puntarin, se ois mun paras kaveri. Se ei ajattelis, se ei pettäis, voisin vaikuttaa sen antamaan vastakaikuun mun teoille. Toivon että huomenna tää musta on lähteny musta pois, ja jaksan taas elää. Tää ei oo elämistä, tää on sinnittelemistä.


Tänään harkitsin ensimmäisen kerran niin tosissaan itsemurhaa, että mua pelotti. Ihan tosissaan.


Anteeksi kun petän teidät kaikki koko ajan. Joko en osaa syödä tai sitten angstaan kuin pahainenkin teini. Mä vaan ootin tätä iltaa niin paljon, ja nyt mulla ei oo muuta odotettavaa ku se että pääsen sänkyyn itkemään pahan olon pois.

Itseinho ja aamujen kauneus

Okei, tää on varmaan kymmenes kerta kun alotan postaukseni aamun kauneudella. Mutta se on ihan totta, aamulla kaikki on hyvin, kaikki näyttää satumaiselta. Ja kaikki on satumaista, sillä kävin äsken lenkillä ja jaksoin juosta kaks kertaa pidemmän matkan mitä yleensä putkeen. Näytän paremmalta aamulla, kehoni näyttää paremmalta aamulla, koska aamupala on sama myös elämä tuntuu kontrolloidulta ja hallitulta. Se ei koskaan muutu, se on turvallista.


Mutta nyt tuohon toiseen otsikon osaan. Itseinho, sitä on mun sisällä varmaan 99% kaikista tunteista tällä hetkellä. Koska ARVATKAA KUKA AHMI EILEN, niimpä. Olin jo vessassa työntämässä hammasharjaa kurkkuun, ei onnistunut. En tiiä onko se hyvä vai huono juttu, en voi ku ajatella että ei tässä näin pitänyt käydä. Mun piti laihduttaa ilman mitään bulimiaa tai ahmimishäiriötä. Ehkä pystyn siihen vielä, mulla on kolme rangaistuksetonta sortumiskertaa jäljellä. Ja alku on hyvä, kävinhän aamulenkilläkin.

Musta on kummallista, että näytän ihan mukiinmenevältä topissa ja farkuissa. Siis että ei tuu mitään ylitsepursuvia makkaroita vaikka niitä on. En tiiä minne ne katoaa, mutta haluan ne kokonaan pois. En vain pinnallisesti, vaan ihan kokonaan. Mun täytyis muuttaa mun ajattelutapaa, miten mulla voi olla motivaatiota laihtua jos ajattelen vaan että oon ihan okei. Ja jos nään jonku tosi läskin naisen, mun pitäis ajatella että oon tonnäkönen ainaki kohta jos en muutu, eikä että ''onneks en oo tollanen''. Mun tätyy muuttua sisältä.


Mulla tuli taas eilen ihan kauhea alemmuuskompleksi kun kaveri ahtautu S-koon farkkuihin, korkeavyötäröisiin. Se näytti NIIN hyvältä, vaikka oon ajatellu aina että sekään ei oo mikään laihin ihminen maailmassa. Ja se ihminen SYÖ koko ajan, en ymmärrä. En ymmärrä mitään, ei mun pää käsitä enää mitään. Oon niin sekaisin ihmisenä etten ymmärrä. Oon ihan ku palapeli jossa on palaset väärillä paikoilla, tai sekamehu johon on laitettu vesi ennen tiivistettä. Mä tarvin tsemppiä ja motivaatiota, halua uskoa että mä pystyn tähän. Tai se halu on jossakin, eikä edes kaukana mutta tarvin jonkun joka nostaa sen ylös.




Mutta joo, nyt itse asiaan. Mitä nyt kun olen epäonnistunut, taas vaihteeksi? Ajattelin alkaa maanantaista noudattaa tällaista dieettiä:

Eli aika normaali, tuo 500kcal voi aluksi tuottaa vähän ongelmia sen suhteen mitä kannattaa syödä ja milloin.

Mua niin ''ärsyttää'' tää kuva, ajattelen tätä samaa JOKA PÄIVÄ. Oisimpa vaan seiskaluokalla laihduttanut ja pysynyt siinä, enhän mä edes muista niistä ajoista paljon mitään. 

Tähän loppuun vielä; ajattelin tehdä toivepostauksen. Kertokaa millaisen postauksen haluaisitte mun tekevän, ja toteutan niitä tässä ajan mittaan! :)

Euphoria

Paastoaminen ei oo mua varten. En saa alas noita pirtelöitä, kun ne maistuu niin pahville. Verensokerit on niin matalalla etten voi tehdä muuta ku raivota kavereille, kaikki ärsyttää. En jaksa tehdä rästihommia kouluun, en jaksa edes käydä siellä.


Taidan jatkaa taas normiruokavaliolla. Tai no en tiedä onko se kovin normaali, ajattelin jättää lämpimän ruoan kokonaan kun siitä on niin vaikea arvioida kaloreita. Eilen kuitenki voitin itseni, sillä Stockmannin hullut päivät veti mua puoleensa niin pahasti. Viiden euron irtokarkkeja, suklaalevyjä, kaikkea makeaa... Mutta selvisin! En ostanut mitään. :)


Mulla ei oo erikoista asiaa, postaan joko viikonloppuna tai huomenna seuraavan kerran joten tulkoon tästä sellanen thinspo-postaus.