I bet it's worth it

Heippa rakkaat ja sori ihan kauheasti ku en oo kerenny/halunnu postailla! Pääosin vappu meni aivan mahtavasti, tosin tän laihdutusasian kanssa oon ollu ihan ulapalla viimepäivät. On tullu mätöttyä hirveesti ruokaa muutama päivä ja hävettää ja ällöttää, sillä alkoholimäärän kanssa kalorimäärät on hiponeet taivaita. Toisaalta ällöttää, en malta odottaa että huomenna pääsen taas rääkkäämään itseäni aamulenkillä ja 500kcal rajalla :-) 


Vappuna: Juhlin, join, näin kavereita, söin, perseilin urakalla, nauroin, itkin, pidin hauskaa, tanssin, lauloin, pukeuduin hienosti ja vapun mukaisesti, otin kuvia, koin iloa ja surua, iski todellisuusmasennus ja rumuusmasennus puhumattakaan läskeilymasennuksesta, sain haukkuja, kehuja, tutustuin uusiin ihmisiin, tapasin vanhoja tuttuja, stressasin, nukuin, katsoin frendejä, lahnailin...

Siinäpä se, tiivistettynä. Hauaisin nostaa kuitenkin pari juttua esiin vähän tarkemmin. 



Eli tuli todellakin juotua, ensimmäistä kertaa niin että meidän äiti oli tietoinen asiasta. Se otti tosi hyvin asian, tietysti huolehti että oonhan kunnossa jnejne. mikä on ihan ymmärrettävää kun en ole edes seitsemäätoista vielä. Kaupungilla näin tuttuja ja hengailin useammassa porukassa, mistä tajusin etten olekaan varmaan täysin vastenmielinen ihminen. Oikeastaan luokittelisin itseni sosiaaliseksi, sillä pysähdyin juttelemaan lähes koko ajan ihmisten kanssa ja sain jopa halauksia. Eikä tämä kaikki ollut pelkästään alkoholin ansiota. Itsetunto koheni siis aika paljon lauantain ja maanantain välisenä aikana, tosin tänään se lyttäytyi taas ihan pohjalukemiin.


Olin kaveriporukalla erään tuttavan luona, ja taas huomasin kuinka olin melkein ainut ihminen joka ei seurustele, ainut jonka vaatekoko ei ole xs ja ainut jolla on ylimääräistä läskiä luiden ympärillä. Ei tässä vielä kaikki, mutta kommentit läpällä ''kyllä Meganille ruoka maistuu'' ja ''on tuo tyttö kauniimpi kuin Megan'' lyttäs mun itsetunnon IHAN pohjalukemiin. Siis nuo kommentit oli ihan läpällä heitettyjä, mutta tiedän että niissä on totuus takana joten en voi olla ottamatta niitä tosissaan. Tää fiilis on aivan kamala, lupasin itselleni että tää oli viimenen päivä ku painan tän verran ja tasan viimenen viikonloppu ku mässytän herkkuja ku viimestä päivää. 

En vaan tajua, miten oon niin vastenmielinen ihminen? Onko ihmekkään ettei mulla ole poikaystävää ja oon se joka viimesenä kutsutaan rannalle uimaan (kun ei se kuitenkaan ui kun se on niin läski). Tosin tästä sain aikahyvin potkua laihdutukseen, kesäloman alussa saatan näyttää jo hieman eriltä jos ei ote lipsu ennen sitä tän kuukauden aikana. Kesällä vähintäänkin jatkan tätä tsemppaamista ja elokuussa oon jo ihan ku eri ihminen. Tää on LUPAUS ja kun oon sen tännekin julkisesti luvannut, en kehtaa sitä rikkoakaan. Nyt on oikeasti pakko ottaa niskasta kiinni ja tsempata. 

Ku tuun takas lomalta syyskuussa, katon tota jätkää joka heitti noi asiat muka vitsillä niin nenänvartta pitkin ku voin ja kosketan litteää vatsaani vittumaisesti naureskellen.


.. joten eiköhän tytöt vedetä kunnon kuntokuuri toukokuulle ja naureskellaan kesäkuussa onnistumisen tahdittamalla hyvällä fiiliksillä kaikille jotka on joskus epäilly meitä! :-)