En tiedä milloin tästä tuli tällaista, että voin aidosti olla onnellinen esim. kuumeesta. Aamulla herätessäni olin lievästi pettynyt huomatessani että kuume on laskenut, sillä kuumetilahan polttaa kaloreita. Pyysin äitiä tuomaan Strepsilssejä kaupasta kipeään kurkkuun, perimmäinen syy kuitenkin oli se että ne ovat vähäkalorisia ja ajavat saman asian kuin esim. Läkerollit. Ajattelin myös pistää äidilleni viestiä että tuo vielä mehukeittoa koska syöminen ei suju, vaikka ei mulla sen kanssa fyysisesti mitään ongelmaa ole. Kahvia juon siksi, että siitä on tullut tapa & se antaa vähän energiaa, en siksi että se olisi hyvää. Terveellä järjellä ajateltuna tuntuu varmasti ihan hullulta, että joku on oikeasti tätä mieltä asioista.
Vaikka tää ylimääräinen vapaapäivä on lähes kaikinpuolin hyväksi mulle, yksi asia ärsyttää. En edelleenkään pääse lenkille, tällä kertaa kuumeen takia. Huomenna on pakko, ei tästä tule enää mitään. Haluan ensimmäistä kertaa tälle vuodelle käydä lenkillä pelkkä huppari päällä.
Nyt ois vuorossa kahvinkeittimen päällenapsautus, siivous ja lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti