The punishment, day one

Voisin kertoa paremmin eilisestä postauksesta, jonka tein puhtaan raivon ja itseinhon vallassa. Ulkona syömisen välttely sujui ihan hyvin, kunnes mentiin jatkamaan niitä synttäreitä toiselle niistä kavereista joilla oli synttärit. Kun tulin sisään, ne oli kattanut mulle annokset. Kukkuralliset. Yritin syödä mahdollisimman vähän, vedota mahakipuihin ja vaikka mihin mutta mikään ei auttanut. ''Syöt nyt ku me sulle tuotiin'' ''Ei mekään noita jakseta syödä ja ne haisee pahalle meidän roskiksessa'' ''Turhaanko me sulle raahattiin noi sieltä?'' 


Joten sorruin. Sen jälkeen oli kahvit, olin jo siinä vaiheessa niin masentunut että suuhun meni kakkua ja karkkeja ja VAIKKA MITÄ. Kotona sama homma jatkui; suklaata, leipää.. Muistan yhden kohdan kun olin kotona, mun pää huus ja kilju että ÄLÄ SYÖ, mutta mun keho vaan käveli keittiöön. Koko sen matkan tuntu niinku mulla ois kaks persoonaa, läski fakelicious ja laiha fakelicious. Se oli tosi epätodellinen olo, pelottava jotenkin. 


Noh, tässä sitä ollaan. Rangaistus kestää viikon, ja kokoan sen nyt ihan kokonaan yhteen.

• Alle 400 kcal on PAKKO päästä
• Ei mitään rasvaisia juttuja, esim. lämmintä ruokaa, koska niistä kertyy paljon kaloreita
• Vettä, kahvia ja teetä rajattomasti
• Joka päivä liikuntaa, lenkki ja x-hyppyjä ja kyykkyjä
• Viikonloppuna ei osteta juomia, vaan edelliset pois ja se on siinä
• Ei yhtään pääsiäismunaa, suklaata tai mitään muutakaan ''mukavaa''
• Jos sorrun, tää sama jatkuu kuukauden

Okei, toi voi kuulostaa ihan normaalilta joillekin, mulle ei. Varmaankin koska olen niin laiska ja aikaansaamaton. 


Harkitsin muuten ihan tosissani oksentamista eilen. Ei ollut kaukana, ettenkö ois juossu vessaan halailemaan posliinijumalaa. Se olo oli niin kamala, kylläisyys. En tykännyt yhtään, vatsassa tuntui KAIKKI paha mitä olin mussuttanut. Mitään se ei antanut anteeksi. Kävely oli raskasta. 


Onneksi nyt on taas kevyempi olo, ei kuitenkaan ihan.