Itseinho ja aamujen kauneus

Okei, tää on varmaan kymmenes kerta kun alotan postaukseni aamun kauneudella. Mutta se on ihan totta, aamulla kaikki on hyvin, kaikki näyttää satumaiselta. Ja kaikki on satumaista, sillä kävin äsken lenkillä ja jaksoin juosta kaks kertaa pidemmän matkan mitä yleensä putkeen. Näytän paremmalta aamulla, kehoni näyttää paremmalta aamulla, koska aamupala on sama myös elämä tuntuu kontrolloidulta ja hallitulta. Se ei koskaan muutu, se on turvallista.


Mutta nyt tuohon toiseen otsikon osaan. Itseinho, sitä on mun sisällä varmaan 99% kaikista tunteista tällä hetkellä. Koska ARVATKAA KUKA AHMI EILEN, niimpä. Olin jo vessassa työntämässä hammasharjaa kurkkuun, ei onnistunut. En tiiä onko se hyvä vai huono juttu, en voi ku ajatella että ei tässä näin pitänyt käydä. Mun piti laihduttaa ilman mitään bulimiaa tai ahmimishäiriötä. Ehkä pystyn siihen vielä, mulla on kolme rangaistuksetonta sortumiskertaa jäljellä. Ja alku on hyvä, kävinhän aamulenkilläkin.

Musta on kummallista, että näytän ihan mukiinmenevältä topissa ja farkuissa. Siis että ei tuu mitään ylitsepursuvia makkaroita vaikka niitä on. En tiiä minne ne katoaa, mutta haluan ne kokonaan pois. En vain pinnallisesti, vaan ihan kokonaan. Mun täytyis muuttaa mun ajattelutapaa, miten mulla voi olla motivaatiota laihtua jos ajattelen vaan että oon ihan okei. Ja jos nään jonku tosi läskin naisen, mun pitäis ajatella että oon tonnäkönen ainaki kohta jos en muutu, eikä että ''onneks en oo tollanen''. Mun tätyy muuttua sisältä.


Mulla tuli taas eilen ihan kauhea alemmuuskompleksi kun kaveri ahtautu S-koon farkkuihin, korkeavyötäröisiin. Se näytti NIIN hyvältä, vaikka oon ajatellu aina että sekään ei oo mikään laihin ihminen maailmassa. Ja se ihminen SYÖ koko ajan, en ymmärrä. En ymmärrä mitään, ei mun pää käsitä enää mitään. Oon niin sekaisin ihmisenä etten ymmärrä. Oon ihan ku palapeli jossa on palaset väärillä paikoilla, tai sekamehu johon on laitettu vesi ennen tiivistettä. Mä tarvin tsemppiä ja motivaatiota, halua uskoa että mä pystyn tähän. Tai se halu on jossakin, eikä edes kaukana mutta tarvin jonkun joka nostaa sen ylös.




Mutta joo, nyt itse asiaan. Mitä nyt kun olen epäonnistunut, taas vaihteeksi? Ajattelin alkaa maanantaista noudattaa tällaista dieettiä:

Eli aika normaali, tuo 500kcal voi aluksi tuottaa vähän ongelmia sen suhteen mitä kannattaa syödä ja milloin.

Mua niin ''ärsyttää'' tää kuva, ajattelen tätä samaa JOKA PÄIVÄ. Oisimpa vaan seiskaluokalla laihduttanut ja pysynyt siinä, enhän mä edes muista niistä ajoista paljon mitään. 

Tähän loppuun vielä; ajattelin tehdä toivepostauksen. Kertokaa millaisen postauksen haluaisitte mun tekevän, ja toteutan niitä tässä ajan mittaan! :)