Mua pyydettiin muuten eilen syömään mun kavereiden kanssa. Keskiviikkona on kahden mun kaverin synttärit, ja meidän pitäis mennä sellaseen välimerelliseen ravintolaan syömään. En uskalla ottaa riskiä- ahmisin kuitenkin sitä leipää ja kaikkea. En vaan tiedä että mitä sanon tekosyyksi, ja toisaalta harmittaa ku haluaisin hirveesti mennä niiden mukaan.. Laihdutus menee kaiken edelle, no can do.
Lisäksi meillä on viikonloppuna kotibileet. Siis ei täällä meillä vaan mun parhaalla kaverilla. Aattelin juoda kirkkaita & light limsoja rajoitetusti, viimeksiki söin ihan hirveesti ku olin niin kaatokännissä. Huutelen myös kaikkia salaisia asioita päissään, toivottavasti nyt ei käy niin. Tää on mun salaisuus eikä kuulu kenellekään muulle. Tää on mun maailma ja sellasena se saa pysyäkin.
Tää on mun unelma. Herätä huoneessa jota ympäröi ikkunat, aurinko paistaa sisään. Valkoiset lakanat ja poikaystävä vieressä. Oisin niin laiha, että hukkuisin mun poikaystävän paitaan. Sitten makoiltaisiin jonku aikaa siellä sängyssä ja juteltais kaikesta, suunniteltais meidän yhteistä matkaa Pariisiin tai Australiaan. Lopuksi juotais aamukahvit baaritiskillä, missä on korkeet penkit ja sekin huone on valoisa.
Toinen unelma on tää; merenranta. Oisin niin laiha että mulle kävis kaikki maailman kesävaatteet, minishortsit ja tiukat paidat. Mun hiukset ois auki, ois lämmintä ja mua ympäröis maailman hienommat ihmiset, kaverit. Olisi hauskaa ja vapaa olo, eikä loma loppuis milloinkaan.
Oikeesti, en ymmärrä sua.
VastaaPoistaYks mun tuttu joka koittaa laihduttaa, on sanonu että se lukee sun blogias, (enkä kyllä tosiaankaa tiiä miks) ja on sanonu että susta on ollu sille suuri apu, mutta samalla se on saanu susta niin tarpeekseen. Toki se ei tunne sua tms. mutta se kerto että se joskus pitää sua niin säälittävänä, ei sen takia koska olisit sortunu johonki uu-niin-pelottavaan-omenankantaan, vaan siks miten ajattelet siitä. Ootko oikeesti miettiny tätä asiaa? Miks sä ees haluut laihduttaa? Jos joku kysyy tota sulta joskus, niin pystytkö vastaamaan siihen oikeesti. Säälittävimpiä syitä laihdutukseen nimittäin ovat juuri ne, mitä sä oot tässä sun blogissas sanellut: haluun olla laihin, haluun olla täydellisin, haluun et pojat haluu mua, haluun et tytöt kadehtii mua, haluun olla jollekin thinspoo..." voi luoja -.-
Ootko aatellu yhtään että vaikka saavuttasit sen ulkoisen kauneuden, mitä mielestäsi luut ja nahka ilmeisestikin on, niin mietippä miltä sun kroppa näyttää kaiken sen liikunnan ja aivan liian vähän syömisen jälkeen sisältä päin, koska muru, se mitä on meneillään sisäpuolella, näkyy ulkopuolelle. Kaikkia noitaki kuvia joita tänne oot postannu niin on satavarmasti photoshopattu, niin ootko tosiaanki niin sokea näkemään sitä? Nuo tytöt saadaan näyttämään hyviltä, mutta let's face it, sairas ei näytä hyvältä.
Voitko siis tosiaanki sanoa että oma terveytes menee ulkonäön edelle? Ootko mielummin kaunis muutaman vuoden ajan ja sit vanhempana näytät iha kävelevältä luurangolta, vai ootko mielummin kaunis, normaalipainoinen, elinvoimanen ja terve läpi elämäs ymmärtämällä että sitä ruokaa nyt pitää vaan sinne suuhun laittaa päivässä enemmänki ku se yks mantelinpuolikas. Ja meneekö joku laihdutus ihan tosissaan ystävien edelle? Juoksetko tosiaanki toista kymmentä kilometriä yksin kun että olisit viettämässä iltaa ystävies kanssa? Sulla on nimittäin mukavat ajat tulossa ah niin täydellisenä 45-kilosena thinsponaisena ku et koskaan kerkee olla kenenkää kanssa ku pitää päästä sinne lenkille ja tehä miljoonatuhatta x-hyppyä.
Laihdutusta ei koskaan pitäs tehä muun kun terveyssyiden painostamana, ja oon saanu semmosen kuvan että olet ihan normaalipainoinen, mutta silti susta tuntuu että joo vois laihduttaa vähän. No kuule, et oo ainut tässä maailmassa. Voin vaikka vannoo että 4/5 Suomenkin tytöistä haluais laihduttaa sen muutaman kilon pois ja juosta sen muutaman sentin pois siltä vyötäröltä, mutta monenkaan ei sitä tosiasiassa tarvii tehdä, niin kun en usko että sinunkaan tarvitsee. Mulla oli ystävä, joka vuosi sitten menehty laihdutukseen. Se oli normaalipainoinen, mutta yks päivä päättikin sitte että "jaaha, mä oon nyt läski". Laihdutti ja laihdutti ja laihdutti kunnes tuli siihen pisteeseen että sydän ei enää jaksanu, ei henkisesti eikä fyysisesti. Joten tästä johtuen, mä pyydän sua, että mietit, mietit ihan tarkkaan että haluatko sä oikeesti tätä. Haluutko sä oikeesti olla niin laiha kun vaan mahdollista, vaan sen takia että susta tuntuu että sulla olis laihduttamisen varaa? Kysy vanhemmiltas ja ystäviltäs millanen sä olet niiden mielestä, millasena ihmisenä ne pitää sua ulkoisesti ja sisäisesti. Oon varma että eka kommentti joita ne antaa ei ole "läski". Sit ku ne on kertonu mitä ne susta ajattelee, nii mieti niitä asioita. Mieti että niiden mielestä sä oikeesti olet semmoinen ihminen, ja ne haluaa pitää sut semmosena. Mieti että haluatko sä olla sellainen ihminen millaseks ne sut kuvaili, vai haluatko olla semmonen joka ajattelee vain itseään, rypee itseinhossa ja itsekritiikin vallassa 24/7. Mieti että haluatko sä ihan oikeesti olla semmonen.
Ois kiva jos sä tän kommentin lukisit koska mä en jaksa katella kun nuoret tytöt laihduttaa ittensä kuoleman partaalle vaan sen "täydellisyyden" takia. Sille "täydellisyydelle" ei ole hienoo menettää koko ihmistä.