Tästä tulee varmaan kauhee masisteksti, mutta sitähän varten tää blogi on. En ees käyny lenkillä tänään, ku tulin vasta äskön kotiin. Lisäksi söin pari keksiä kaverilla, onneksi kaloriraja meni sen alle 400. Huomenna sitten on lupa syödä vähän enemmän, sillä se mun rangaistus loppuu. Kaloriraja nousee 800, ei oo tarkotus nimittäin surkastuttaa mun lihaksia.
Tiiän että huomenna on parempi päivä, mutta nyt tekis vaan mieli itkee silmät päästä ja vajota sängynpohjalle viikoksi. Jos nyt näkisin sen junaradan, varmaan jäisin sinne makaamaan. Mää en vaan jaksa tällasta; ainoa asia mistä tuun SYVÄSTI onnelliseksi on laihtuminen ja se tapahtuu liian hitaasti verrattuna negatiivisiin asioihin. Suurin osa mun kavereista on alkanut seurustella, ja sekös vaan lisää mun yksinäisyysahdistusta + ne kaikista parhaimmat kaverit viettää kaiken aikansa niiden poikaystävien kanssa. Kohta varmaan oon ihan yksinäinen tän mun laihdutuksen kanssa.
Ja kun ei tää mun ahdistus johdu suurimmaksi osaksikaan tästä S:stä. Jos nyt luetellaan asiat mikä painaa mun mieltä, niin listasta tulee aika pitkä. Porukoiden ERITTÄIN huono rahatilanne, koulu, tulevaisuus, terveys, ystävyyssuhteet, syksy, muuttamisen epävarmuus, henkinen pahaolo johtuen äidistä, järjetön stressi.. Huono itsetunto ja minäkuva kusee pahasti.
On jotenkin utopistista ajatella, että tasan yks ihminen pystyy yhellä sanalla hetkessä muuttamaan tän mun ahdistuksen rajattomaksi onnellisuudeksi. Siihen tarvitaan vaan S ja sana moi, ei muuta.
Voi helvetti, oon vajonnut ihastuksen virtaan. Ei tässä näin pitänyt käydä.
En vaan voi olla ajattelematta, että jos näyttäisin tolta niin en varmasti ois tässä tilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti