like made of glass

Oon taas ihan sekaisin. Se jätkä josta puhuin eilen, nimitetään sitä vaikka S-kirjaimella, hämmentää mua. Päätin etten sekaannu siihen, mutta en vaan voi olla katsomatta mihin johtais jos sanoisin sitä ja tätä.. Eilenkin se sano kaikkea vihjailevaa ja mulla pyöri perhoset vatsassa. Mutta en saa sekaantua, se voisi vaarantaa tän mun laihdutusoperaation.


Toisaalta, entä jos se antais vaan potkua tälle? Tai siis sehän on yksi suurimmista syistä miksi laihdutan, jotta tuntisin oloni mukavaksi miesten kanssa. Tää juttuhan vaan vois auttaa mua jaksamaan, en sortuis jos tietäisin että saan yllättää sen jätkän vielä joku päivä. Kesällä, oon päättäny niin. Tää S on niin hämmentävä; salaperäinen mutta silti niin selvä. En haluais pettyä.


Onkohan nyt kolmas viikko laihdutusta käynnissä? Mun laskelmien mukaan joo, enkä oo kyllästymässä vielä. Tähän jää koukkuun, ihan ku tää ois huumetta. Ennen olin koukussa varmaan syömiseen, tosin tää tunne on parempi. Vihaan sitä tunnetta kun maha on täys, ihan ku kantais koko ajan jotain myrkkyä vatsassa. Kun syö vähän, on ihanan kevyt tunne. 


Huomasin muuten tänään, että kesällä ostamani housut jotka eivät silloin menneet edes reisiin, ovat nyt löysät. Koko syksyn ajan ne on menneet jalkaan, mutta nyt ne ovat löysät. Kohta on taas aika koittaa tuota bleiseriä, toivon että se mahtuisi kunnolla. Ei mene kauaakaan, kun saan ostaa pienempiä vaatteita jos tätä menoa jatkuu.