Selvisin pahimmasta

Oli PAKKO tulla kirjottaan vielä toisenkin kerran tänään, koska ylitin itteni. Kävin juoksemassa 4,5 kilometriä, ja oikeesti juostessa tuntu niinku oisin lentäny. Juoksin niin lujaa ku jaloistani pääsin ja olo tuntu kevyeltä. Tuli semmonen huuma tai semmonen. Taidan mennä huomennakin juoksemaan, rakastuin siihen fiilikseen!


Toiseksi, olin jo ihan valmistunu siihen että sorrun syömään, mutta ei! Tuolla on sipsejä ja pitsaa ja vaikka mitä, ja päädyin ottamaan porkkanaa ja kurkkua. Mitä ihmettä? Lisäksi kävin äsken kaupassa ja en ostanut mitään muuta kuin kivennäisvettä. Kaloritonta. 


Onkohan tästä tosissaan tulossa elämäntapamuutos? Siis sellanen pysyvä, että mun ei tee ees mieli tehdä niinkuin pari kuukautta sitten. Ainahan oon vuorotellu kahen tavan välillä elää: joko syödä liikaa ja olla liikkumatta tai sitten olla ns. dieetillä. Ja aina se on palannu siihen edelliseen, toivo heräs senkin myötä kun nyt ei oo tullu sellasta vaikka ois optimaaliset olosuhteet siihen. 


En oo muuten varmaan pahemmin puhunut mun deadlinestä tähän kaikkeen. Voisin oikeastaan listata ne tähän;


1. deadline
Painaa 10kg vähemmän ennen kesää


2. deadline
Painaa 55kg syksyyn mennessä


3. deadline
Mahtua noihin sivussa näkyviin vaatteisiin ennen toukokuun loppua


Siinäpä ne ois. Mustaa valkosella, ei voi kierrellä enää. Ja aion toteuttaa ne.


Jumitun siis illan omassa huoneessa pikkuveljen kanssa. Aattelin kattoa laihdutusdokumentteja, ja yöllä tulee 4D: Söin itseni hengiltä. Katson sen, ihan vaan thinspoa ajatellen :D